Samaan aikaan kökötin kirppiksen pöydällä yhä toimintakyvyttömänä. Vieressäni istui monia muita pehmoleluja.
Keksijä Nimettömän pajalta kuului huudahdus: Minä keksin! Se oli huudahdus josta tiesi että keksijä oli keksinyt jotain. Jäljitin piti outoa ääntä, ja kertoi suunnan missä päin olin. Lopulta keksijä Nimetön ilmestyi kirppikselle. Nimetön otti tassuunsa minut ja kantoi minut ulos kirppikseltä, ja vei minut pajalleen.
Nimetön rakensi myös PehmoleluX200 - laitteen jolla palautti minut takaisin normaaliksi kissaksi.
Olin tyytyväinen taas. Seuraana päivänä kerroin kaiken ystävälleni, ja hän oli hämmästynyt. Kieltämättä tämä on aika erikoista. Nyt on onneksi kaikki kunnossa ♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti